Tieteellisesti lahjakkaiden nuorten tukeminen Tanskan malliin

Olin toukokuun alussa mukana Science-verkoston koulutusmatkalla Tanskassa. Reissun aikana tutustuimme mm. Kööpenhaminan kansainväliseen kouluun ja Nanoscience-keskukseen. Kaikki olivat mielenkiintoisia vierailukohteita, mutta erityisen kiinnostava oli Sciencetalenter-keskus. Kyseessä on uusi konsepti Tanskassa ja vierailumme aikaan keskus oli toiminut vasta alle vuoden. Mikä tämä keskus sitten on? Saimme yleisen esittelyn ja tutustuimme tiloihin, mutta kaiken tämän lisäksi keskuksen johtaja Hanne Hautop vastasi kärsivällisesti kaikkiin kysymyksiini.

Keskuksen historia lähtee liikkeelle avaamisesta elokuussa 2009. Keskus perustettiin tukemaan ja innostamaan tieteellisesti lahjakkaita nuoria ja heidän opettajiaan. Taustalla siintää huoli tieteellisten alojen kiinnostamattomuudesta, esimerkiksi Kööpenhaminan yliopiston Nanoscience-keskus ei saa edes aloituspaikkojaan vastaavaa määrää hakijoita vuosittain. Heidän tavoitteensa on tuoda tieteellinen lahjakkuus esille, tukea opettajia tällaisten tunnistamisessa ja opettamisessa sekä innostaa opiskelijoita tieteellisten opintojen pariin. Näihin tavoitteisiin he pyrkivät järjestämällä lahjakkaille opiskelijoille leirejä ja kesäkursseja, järjestämällä opettajille koulutusta ja jakamalla materiaalia, luomalla verkostoa tieteellisen lahjakkuuden ympärille ja osallistumalla yhteiskunnalliseen keskusteluun.



Keskuksen tilat olivat uskomattomat. Suomalaiset opettajat kävelivät käytävillä ihastellen ja hämmästellen kaikkia kustannuksia, tilat ja välineistöt olivat aivan omaa luokkaansa. Keskuksen rahoitus olikin mielenkiintoinen juttu, rakennuskustannukset ja välineistö oli maksettu eräältä rikkaalta mieheltä saadulla lahjoituksella. Ylläpidosta aiheutuvat kustannukset, kuten palkat, ovat nyt Tanskan opetusministeriön hoidettavana.

Keskus tarjoaa opetusta erittäin laaja-alaisesti, mukana ovat mm. matematiikka, fysiikka, kemia, biologia, tietojenkäsittely, teknologia, lääketiede ja ympäristötiede. Laboratorioissa opiskelijat ovat tähän mennessä esimerkiksi siirtäneet geenejä ja rakentaneet robotteja.



Keskuksessa järjestetään siis leirejä opiskelijoille. Ideana on, että opiskelija tulee omasta koulustaan noin viikoksi keskukseen, jossa on myös majoitustilat. Viikon aikana opiskelijat tutustuvat toisiinsa, tekevät laboratorioissa töitä, kuuntelevat luentoja ja käyvät yritys- tai oppilaitosvierailuilla. Kuulostaa hienolta, eikö totta? Hanne Hautop painotti myös toista tärkeää näkökulmaa. Viikon aikana opiskelijat asuvat yhdessä ja käyvät vaikkapa melontaretkillä. Näin he verkostoituvat keskenään ja jokainen tuntee kuuluvansa ryhmään saaden toisten hyväksynnän. Valitettavasti joskus juuri ne tieteellisesti lahjakkaat opiskelijat ovat niitä, joita omissa kouluissa kiusataan.

Opettajien kursseilla painotetaan lahjakkuuden tunnistamista ja tukemista. Keskuksen tarkoituksena on myös luoda kattavaa materiaalia jaettavaksi Tanskan kouluihin. Valitettavasti näkemämme esitteet ja materiaalit olivat Tanskaksi, mutta heillä oli käännöstyö meneillään. Kotisivut ovat jo osittain englanniksi, osoite on http://en.sciencetalenter.dk/index.php?id=70 . Kyselin myös heidän suhtautumisestaan ulkomaalaisiin ryhmiin, ja sekä opiskelijat että opettajakurssilaiset olisivat heille tervetulleita. Tässäpä on loistava koulutusmatkaidea!

Mitä tästä sitten jäi mieleen itselleni? Ainakin se, että konsepti on loistava ja tarpeellinen. Luonnontieteet eivät taida meilläkään olla kovin suuressa huudossa, vaikkakin tilanne ei niin paha ole kuin Tanskassa. Mielestäni on hienoa, että he eivät ole perustaneet omaa kouluaan tietylle ryhmälle, vaan opiskelijat tulevat vain käymään keskuksessa. Näin he jakavat kokemuksiaan eteenpäin omissa kouluissaan ja ehkä innostavat muitakin tieteiden pariin.

Nyt vain pitäisi jostain löytää se rikas sponsori Suomen vastaavalle hankkeelle…

Lahjakkuus - Tunnista, tue ja kehitä

Järjestimme Lappeenrannan Upseerikerholla 6.5 paikallisen LEO -seminaarin. Päivän teemat olivat otsikon mukaiset, seminaarin kutsu ja ohjelma on tämän kirjoituksen liitteenä. Osanottajia oli kaiken kaikkiaan noin 25 ja kiitän kaikkia paikalla olleita ajatuksia herättävästä päivästä. Keskustelua heräsi ja toivon että aiheesta on puhuttu jälkeenpäin myös osallistujien omissa työyhteisöissä.

Päivän avasi Lappeenrannan kaupungin kasvatus- ja opetustoimenjohtaja Tuija Willberg. Hän kiteytti viestinsä lauseeseen: "It's cool to be smart - on lupa olla lahjakas". Hänen mukaansa lauseen sanoma ei tällä hetkelä peruskoulussa toteudu, päinvastoin lahjakkuus johtaa helposti koulukiusaamiseen. Peruskoulun jälkeen kuitenkin tavoitellaan omien vahvuuksien ja lahjakkuuksien löytämistä. Jos on joutunut aikaisemmin piilottamaan osaamisensa yhteisön paineen alla, niin on hyvin vaikea alkaa osoittamaan osaamistaan myöhemminkin. Kasvatus- ja opetustoimenjohtaja pohti myös, mitä koulutuksen järjestäjä voi tehdä lahjakkuuden edistämiseksi. Erilaisia kerhoja, painotusluokkia ja kielitarjontaa on olemassa ja niitä kehitellään, löytyisikö myös jotain uutta? Erityisesti Tuija Willberg toivoo, että lahjakkaiden asia huomattaisiin, niin kotona kuin koulussa.

Kasvatustieteen maisteri, tohtoriopiskelija Sonja Laine Helsingin yliopistosta kertoi lahjakkuuden tunnistamisesta ja tukemisesta. Tunnistamisen perustana ovat hyvin moninaiset määritelmät. Yhteenvetona Laine toteaa lahjakkuuden olevan poikkeuksellista kyvykkyyttä, joko näkyvää tai piilossa olevaa potentiaalia. Lahjakkuus voi ilmetä eri aluiella ja se erottaa yksilön normaalista ja keskiverrosta. Hänen mukaansa lahjakkuus on kulttuuri- ja aikasidonnaista ja lahjakkuus vaatii systemaattista harjoittelua kehittyäkseen. Pyrittäessä tunnistamaan lapsen tai nuoren lahjakkuutta tulisi käytää samanaikaisesti monia eri menetelmiä, tällöin saadaan kattavampi ja selkeämpi kuva sekä löydetään erityyliset lahjakkuudet. Erilaisia tesimuotoja ovat esimerkiksi ns. älykkyystesti, dynaaminen suorituksen arviointi, listojen käyttö, portfolioarviointi ja lausunnot.

Tunnistamisen jälkeen voidaan siirtyä lahjakkuuden huomioimiseen. Laineen mukaan ei ole yhtä ja parasta tapaa, vaan lahjakkaat tulee nähdä heterogeenisena ryhmänä ja tukeminen tulee kohdistaa yksilöllisiin tarpeisiin. Lahajakkaan tukeminen ei edellytä lahjakkaaksi leimaamista tai pysyvää erottelua. Tärkeintä on että pystyisimme kehittämään järjestelmää siihen suuntaan, että kaikilla olisi todelliset mahdollisuudet saada tasoistaan opetusta ja sellaista tukea kuin he tarvitsevat. Ensimmäinen askel kehittämisessä on koulun ilmapiirin ja asenteiden tarkasteleminen. Varsinaisina tukikeinoina Sonja Laine mainitsee eriyttämisen, rikastuttamisen, erilaiset ryhmittelyt ja akseleraation. yhtenä mahdollisuutena hän esittelee neljäportaisen mallin: The Levels of Service Model. Malli sisältää tasot, joiden työtavat ja mentelmät suunnataan kaikille opiskelijoille, useimmille opiskelijoille ja joillekin opiskelijoille ja harvoille opiskelijoille. Malliin ja Sonja Laineen ajatuksiin voi tutustua tarkemmin LEO- hankkeen materiaalisivuilla.

Kasvatustieteen tohtori Jussi T. Koski loi näkökulmia lahjakkuuden ja luovuuden sekä perinteisen koulun ja pedagogiikan väliseen jännitteeseen. Hän tiivisti ajatuksiaan lauseella: "tavallinen talentti riittää mihin vaan, tarvitaan sinnikkyyttä". Hänen mukaansa kultakin yksilöltä löytyy alue, jossa hän kykenee olemaan luova. Tälle alueelle pääsemiseen tarvitaan tietämystä tai taitoa, luovan ajattelun kykyä ja ennen kaikkea motivaatiota. Tämä alue on kyettävä tunnistamaan ja määrittämään henkilökohtaisesti, jotta sitä voidaan kehittää. Koski kehoitti mietä vahvistamaan vahvuuksiamme ja peräänkuulutti oman erityisaatuisuuden hyväksymistä. Meillä on oikeus olla myös outoja. Jotta pystyisimme itse sen hyväksymään, tarvitaan yleensä myös vähintään yhden toisen ihmisen hyväksyntä. Ulkopuolinen paine toimii usein juuri päinvastoin ja pyrkii tukahduttamaan erityispiirteemme.

Lahjakkuuden ja erityisen osaamisen kehittyminen lähtee liikkeelle filosofian tohtori Risto Hotulaisen mukaan ympäristön ja yksilön kokemusmaailman kautta. Erityispedagogiikan dosenttina toimivan Hotulaisen mielestä määrätietoinen kehittäminen ja vahvuuksien tukeminen varhaisessa vaiheessa edesauttaa lahjakkuutta. Onko synnynäistä lahjakkuutta ylipäätään olemassa vai onko kyse määrätietoisesta työn tekemisestä yksilön vahvuuksien eteen?

Lappeenrannan Briljantti on avattu!

Olemme saaneet tehtäväksemme toimittaa Briljantti -verkkolehden toisen numeron. Verkko on muuttuva ja ajassa elävä, siksi lehti kirjoitetaan blogina. Juttuja ja tapahtumia hankkeen varrelta pyritään keräämään tähän blogiin nyt ja jatkossa. Tervetuloa lukijaksi!