Lahjakkuus - Tunnista, tue ja kehitä

Järjestimme Lappeenrannan Upseerikerholla 6.5 paikallisen LEO -seminaarin. Päivän teemat olivat otsikon mukaiset, seminaarin kutsu ja ohjelma on tämän kirjoituksen liitteenä. Osanottajia oli kaiken kaikkiaan noin 25 ja kiitän kaikkia paikalla olleita ajatuksia herättävästä päivästä. Keskustelua heräsi ja toivon että aiheesta on puhuttu jälkeenpäin myös osallistujien omissa työyhteisöissä.

Päivän avasi Lappeenrannan kaupungin kasvatus- ja opetustoimenjohtaja Tuija Willberg. Hän kiteytti viestinsä lauseeseen: "It's cool to be smart - on lupa olla lahjakas". Hänen mukaansa lauseen sanoma ei tällä hetkelä peruskoulussa toteudu, päinvastoin lahjakkuus johtaa helposti koulukiusaamiseen. Peruskoulun jälkeen kuitenkin tavoitellaan omien vahvuuksien ja lahjakkuuksien löytämistä. Jos on joutunut aikaisemmin piilottamaan osaamisensa yhteisön paineen alla, niin on hyvin vaikea alkaa osoittamaan osaamistaan myöhemminkin. Kasvatus- ja opetustoimenjohtaja pohti myös, mitä koulutuksen järjestäjä voi tehdä lahjakkuuden edistämiseksi. Erilaisia kerhoja, painotusluokkia ja kielitarjontaa on olemassa ja niitä kehitellään, löytyisikö myös jotain uutta? Erityisesti Tuija Willberg toivoo, että lahjakkaiden asia huomattaisiin, niin kotona kuin koulussa.

Kasvatustieteen maisteri, tohtoriopiskelija Sonja Laine Helsingin yliopistosta kertoi lahjakkuuden tunnistamisesta ja tukemisesta. Tunnistamisen perustana ovat hyvin moninaiset määritelmät. Yhteenvetona Laine toteaa lahjakkuuden olevan poikkeuksellista kyvykkyyttä, joko näkyvää tai piilossa olevaa potentiaalia. Lahjakkuus voi ilmetä eri aluiella ja se erottaa yksilön normaalista ja keskiverrosta. Hänen mukaansa lahjakkuus on kulttuuri- ja aikasidonnaista ja lahjakkuus vaatii systemaattista harjoittelua kehittyäkseen. Pyrittäessä tunnistamaan lapsen tai nuoren lahjakkuutta tulisi käytää samanaikaisesti monia eri menetelmiä, tällöin saadaan kattavampi ja selkeämpi kuva sekä löydetään erityyliset lahjakkuudet. Erilaisia tesimuotoja ovat esimerkiksi ns. älykkyystesti, dynaaminen suorituksen arviointi, listojen käyttö, portfolioarviointi ja lausunnot.

Tunnistamisen jälkeen voidaan siirtyä lahjakkuuden huomioimiseen. Laineen mukaan ei ole yhtä ja parasta tapaa, vaan lahjakkaat tulee nähdä heterogeenisena ryhmänä ja tukeminen tulee kohdistaa yksilöllisiin tarpeisiin. Lahajakkaan tukeminen ei edellytä lahjakkaaksi leimaamista tai pysyvää erottelua. Tärkeintä on että pystyisimme kehittämään järjestelmää siihen suuntaan, että kaikilla olisi todelliset mahdollisuudet saada tasoistaan opetusta ja sellaista tukea kuin he tarvitsevat. Ensimmäinen askel kehittämisessä on koulun ilmapiirin ja asenteiden tarkasteleminen. Varsinaisina tukikeinoina Sonja Laine mainitsee eriyttämisen, rikastuttamisen, erilaiset ryhmittelyt ja akseleraation. yhtenä mahdollisuutena hän esittelee neljäportaisen mallin: The Levels of Service Model. Malli sisältää tasot, joiden työtavat ja mentelmät suunnataan kaikille opiskelijoille, useimmille opiskelijoille ja joillekin opiskelijoille ja harvoille opiskelijoille. Malliin ja Sonja Laineen ajatuksiin voi tutustua tarkemmin LEO- hankkeen materiaalisivuilla.

Kasvatustieteen tohtori Jussi T. Koski loi näkökulmia lahjakkuuden ja luovuuden sekä perinteisen koulun ja pedagogiikan väliseen jännitteeseen. Hän tiivisti ajatuksiaan lauseella: "tavallinen talentti riittää mihin vaan, tarvitaan sinnikkyyttä". Hänen mukaansa kultakin yksilöltä löytyy alue, jossa hän kykenee olemaan luova. Tälle alueelle pääsemiseen tarvitaan tietämystä tai taitoa, luovan ajattelun kykyä ja ennen kaikkea motivaatiota. Tämä alue on kyettävä tunnistamaan ja määrittämään henkilökohtaisesti, jotta sitä voidaan kehittää. Koski kehoitti mietä vahvistamaan vahvuuksiamme ja peräänkuulutti oman erityisaatuisuuden hyväksymistä. Meillä on oikeus olla myös outoja. Jotta pystyisimme itse sen hyväksymään, tarvitaan yleensä myös vähintään yhden toisen ihmisen hyväksyntä. Ulkopuolinen paine toimii usein juuri päinvastoin ja pyrkii tukahduttamaan erityispiirteemme.

Lahjakkuuden ja erityisen osaamisen kehittyminen lähtee liikkeelle filosofian tohtori Risto Hotulaisen mukaan ympäristön ja yksilön kokemusmaailman kautta. Erityispedagogiikan dosenttina toimivan Hotulaisen mielestä määrätietoinen kehittäminen ja vahvuuksien tukeminen varhaisessa vaiheessa edesauttaa lahjakkuutta. Onko synnynäistä lahjakkuutta ylipäätään olemassa vai onko kyse määrätietoisesta työn tekemisestä yksilön vahvuuksien eteen?